Collateral: Kaksi ammattilaista

Vincent on palkkatappaja. Hän on tehnyt tämän ennenkin: maksanut taksikuskille koko yön palveluista, käynyt kaikki asiakkaat läpi, ja lopuksi tappanut kuskin. Sama kaava toteutuisi taas, ja hän hoitaisi työnsä ongelmitta kuin ammattilainen.

Max on taksikuski. Hänellä on Los Angelesin siistein auto, vaikka tekee hommaa väliaikaisesti. Tähtäimessä on oman limusiinifirman aloittaminen, ja imagon luominen kannattaa aloittaa ajoissa. Nopeimmat reitit hän tuntee minuutilleen, ja tottelee aina sääntöjä ja asiakkaan etua.

Tänä yönä Max on Vincentin kuski. Hän hoitaa asiakkaansa tarkkaan arvioidussa ajassa pyydettyyn osoitteeseen, ja jää sievää rahapalkkiota vastaan odottamaan tätä ulkopuolelle vastoin firman ohjeita. Heti alusta miesten välille syntyy mielenkiintoinen dynamiikka, Vincent poimii ja päättelee vaivattomasti että Maxin väliaikaistyö on kestänyt 12 vuotta, ja hän ei ole tyyppi joka uskaltautuisi soittamaan naiselle joka jätti hänelle numeronsa.

Max on unelmoija, Vincent toimija. Taksin katolle tippuu ruumis, ja Max ei ole enää tietämätön sivullinen, vaan mukana paljon laajemmassa kuviossa. Ruumis takakontissaan ja ase takaraivollaan hän joutuu jatkamaan seuraavan uhrin osoitteeseen.  Samalla kun taksikuski vastentahtoisesti sekaantuu palkkatappajan työntekoon, Vincent joutuu hoitamaan ongelmia taksifirman pomon ja vahingoittuneen auton välillä, eikä kovin kaunissanaisesti ja Max tuskin on enää esimiehensä suosiossa.

Myöhemmin taksinkuljettaja antaa samalla mitalla takaisin: he päätyvät vierailemaan Maxin äidin luo sairaalaan, ja tämä onnistuu livahtamaan mukanaan Vincentin laukku ja tiedot lopuista uhreista. Heittäessään laukun alas kävelysillalta, hän vahingossa joutuu vielä syvemmälle kuvioon ja poliisitutkimuksiin.

Heti alusta Vincent tuntui tietävän valinneensa hyvän kuskin. Hän uskoi, että mies joka ei uskalla soittaa tai koskaan tarttua unelmiinsa ei myöskään osaa ottaa jalkoja alleen. Ja siinä hän on oikeassa, vaikka monia tilanteita pakoon ei olekaan, Max ei tunnu edes etsivän sellaisia vaan alistuu kohtaloonsa. Papereiden hävittäminen on ainoa epätoivoinen yritys mikä hänestä löytyy.

Vincent tekee virhearvion, kun luulee että tästä napista painamalla saisi pidettyä Maxista vielä lujemmin kiinni. Hän osoittaa jokaisen kohdan, jossa Max on epäonnistuja ja säälittävä esitys yrityksestä olla jotain. Kuitenkin Vincent itse on vielä surullisempi hahmo kuin unelmoija Max, joka valehtelee äidilleen jo tekevänsä unelmiensa työtä. Vincentillä ei tunnu lainkaan olevan suunnitelmaa tai päämäärää, hän etenee vain listaa nimi kerrallaan miettimättä tai kyseenalaistamatta. Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta on elää surullisen yksiulotteista elämää.

Lopulta Max ottaa ohjat käsiinsä, ei pelkästään soita tytölle vaan pelastaa tämän hengen ja voittaa viimeisen kohtaamisen kasvotusten Vincentin kanssa. Pulp Fictionia muistuttavassa satunnaisessa luotisateessa vain Vincentiin osuu. Mahtaako kyseessä olla hyvä tuuri vai Jumalallinen väliintulo? Loppupeleissä kuitenkin Max on sankari, ja Vincent jää kulkemaan päämäärätöntä kehää LA:n metrojärjestelmässä, kuten on kiertänyt elämässäänkin.